Olen kuunnellut hengellistä musiikkia Nina Åströmin tänä vuonna ilmestyneeltä levyltä Avoin taivas. Levyn laulut on sävelletty Hilja Aaltosen teksteihin – rauhallista, puhuttelevaa musiikkia – sellaista, jonka viemänä ei voi olla miettimättä sanojen viestiä. Kauniin melodian takana lepää Aaltosen jykevä julistus suorana, hätkähdyttävän kompromissittomana ja jotenkin kommervenkittömänä. Aaltosen ristin sanoma on pysynyt samana vuosikaudet:
”Tahdon nähdä voiman sen/ joka muuttaa ihmisen/ Veren voiman valtavan/ murtuu kahleet maailman – ” (laulussa:Anna sade, Jumala)
Runoilija ja evankelista Hilja Aaltonen on tunnettu hahmo suomalaisessa herätyskristillisyydessä. Aaltonen koki hengellisen herätyksen nuoruudessaan, tuli uskoon ja on siitä lähtien vaikuttanut etenkin Vapaakirkossa, mutta myös yli kirkkorajojen. Aaltonen on toiminut mm. kiertävänä evankelistana. Aaltosen ensimmäinen teos, runoja sisältävä Sydämeni ääni (1957), aloitti laajan tuotannon. 105-vuotias Hilja Aaltonen asuu tällä hetkellä Tampereella.
Avoin taivas on osoitus perinteen vaalimisesta hengellisellä saralla. Se tuo suomalaiseen kristillisyyteen kuuluvia klassikkotekstejä nykypäivään musiikin keinoin. Vaikka en alan asiantuntija olekaan, uskaltaisin väittää levyä korkeatasoiseksi myös sävellysten, sovitusten ja toteutuksensa puolesta. Minuun levy vetoaa, erityisesti pidän sen levollisesta tunnelmasta. Aaltosen sanoman renessanssi Åströmin laulujen hahmossa on lempeän vahvaa ja aivan tervetullutta blingbling-elämän(i) keskelle. Vahva hengellinen viesti on kuin pieni hiertävä kivenmuru kengässä ajassa, joka julistaa suurten kertomusten kuolemaa eikä tunnu arvostavan mitään pysyviä vakaumuksia. Ehkä pientä pistoa tarvitaan myös uskonnollisella rintamalla käytävään, joskus toisarvoisen jargonin täyttämään, keskusteluun.
Levyn avauslaulussa kysytään:
”Miksi lauluni aihe ei muutu/ vaikka itse tahtoisin niin// Kun aiheita multa ei puutu/ vaikka satoihin sävelmiin.”
Ja kertosäkeessä sanallistetaan tärkeimpänä pidetty:
”Yhä Jeesuksen risti on tärkein/ilman armoa jaksaisi en/ Sävel anteeksiantamuksen/on aina vain ensimmäinen.” (laulussa: Lauluni aihe ei muutu)
Aaltosen sanomassa tuntuu korostuvan rakkaus, joka tulee pienen ihmisen vierelle:
”Tämä on laulu väsyneille/ erämaan polkuja kulkeville/ masentuneille ja eksyneille/ itseensä täysin pettyneillle” Kerto: ”Jumala rakastaa sinua/ elämän kolhimaa yksinäistä/ Golgatan kummulta kuulla nyt saat/ sinua rakastetaan” (laulussa: Laulu sinulle)
Toisaalta Aaltosen välittämä siunaus ja hengellisen herätyksen odottaminen näkyvät lauluissa.
”Levitä kätesi, Sinä Golgatan Pyhä/ ylitse sukupolvien/ ylitse nuorisomme” – – – ”Levitä kätesi Golgatan Pyhä/ ylitse synnyinmaamme” (laulussa: Siunaa meitä, Golgatan Pyhä)
Ehkä kaikkein eniten minua puhuttelee Aaltosen suoruuden ohella (tai pikemminkin siihen liittyneenä) nöyryys:
”Elävä, nöyrä usko; sen, Herra saada voinko – – - niin että ristisi voimasta/laulaisin Sinulle kiitosta”(laulussa: Elävä, nöyrä usko)
Levyn laulujen sanat ovat siis Hilja Aaltosen. Sävellykset on tehnyt Hannu Huhtala (paitsi Laulu sinulle on Nina Åströmin sävellys) ja sovitukset Markus Vainiomäki.
Levy: Nina Åström: Avoin taivas, Lauluja Hilja Aaltosen sydämeltä. 2012. Prisma-musiikki. Aikamedia. (Huom. Levy sisältää videon Ninan ja Hiljan tapaamisesta).
Ruohonkortta 