Miksi kirja kiinnostaa?
Siksi, että kirjaan liittyy ajattomuuden näkökulma,
säilymisen mahdollisuus.
Toki nykyään arvostetaan päivänpolttavia teoksia.
Esiin rummutetaan ne kirjailijat, jotka ovat löytäneet ajankohtaista sanottavaa tai jotka muuten vain ovat juuri nyt muodissa.
Hyvä niin, kirjallisuus saa näkyvyyttä ja ihmiset huomaavat, että kirjallisuudella on ”tekoa” ihmisten maailmassa. Ajankohtaisuus antaa vaikutelman hyödystä, joka näyttää olevan meille kovin tärkeää.
Mutta oikeastaan ajattomuuden mahdollisuus on tätäkin kiinnostavampaa.
Kirjan kyky olla mitä on ja tulla löydetyksi lukijan uteliaiden silmien alle.
On asioita, jotka eivät edisty ja joiden ei ehkä tarvitsekaan edistyä.
Kirjallisuus ei ole tiedettä tai teknologiaa. Kirjailija ei ole tekninen innovaattori, joka pitää työpaikkansa vain jos pystyy lyömään laudalta kilpailijan suunnitteleman hittituotteen.
Kirjoista on löydyttävä muitakin kuin hittituotteita, muuten kirjallisuus muuttuu epäkiinnostavaksi.
Ei, ei tarvitse olla sinisilmäinen.
Kustannusmaailmaa määrittävät hyötyyn perustuvat lait, mutta taiteen perusolemukseen ne eivät oikeastaan istu.
Ihmisen sisäiset asiat eivät muutu.
Ihmisenä olemisen tunnelma on ja pysyy.
Vaikka maailma muuttuu, monet ihmisyyden perusasiat eivät muutu.
Kiinnostava kirjallisuus puhuu niistä.
Kirjoihin sisältyy ja pitää sisältyä armollisuuden elementti.
Voin tutkia omaa hyllyäni tai suunnata kirjastoon ja suoda hyväksyvä katseeni jollekin minua odottavalle. Voin antaa mahdollisuuden ja avata maailman, joka rikastuttaa minua.
Tirkistelen, varastan,
koen kirjan ajattoman lumon.
P.S. Minusta on mukava kuulla, kun vanha teos saa uuden elämän vaikkapa teatterinäytöksenä. Silloin joku on lumoutunut kirjasta ja nähnyt ja aistinut kirjan tunnelman lavalle siirrettynä. Esityksen myötä teos pääsee jälleen uusien lukijoiden käsiin ja sen sisältö säilyy ihmisten muistissa ja kierrättyy eteenpäin.
Ruohonkortta 