Jos sellainen heimo on olemassa kuin kirjastonrakastajat, niin minä kuulun heihin.
Juuri mikään ei voita sitä kutinaa, joka syntyy ajatuksesta: ”Olisipas mukava lukea, mutta kun kaikki entiset kirjat on luettu. Taidanpa lähteä kirjastoon!”
Melkein parasta on päämäärättömästi kirjastossa vaeltelu. Heti kun ennakkoon laaditun listan kirjat on hommattu, alkaa luova ja fiiliksen mukainen kiertely. Voi, kuinka kaunis kirjan kansi. Tuossapa nokkela nimi kirjalle. Tästähän kirjailijasta joku bloggasi aivan äskettäin!
En ole koskaan ollut innokas hankkimaan kirjoja omakseni. Runoista innostuminen muutti ajatteluani. Haluan palata tiettyihin runoihin myöhemminkin, silloin kun itse haluan. Kätevintä se on, jos kirja löytyy omasta hyllystä. Runokirjat ovat ohuita suikaleita, ne eivät vie tilaa, eivätkä paina muutoissa.
Myös lahjakirjojen ostamista pidän järkevänä. Edellyttäen tietenkin, että tuntee lahjansaajan maun. Tosin itseäni ei suuresti haittaa, vaikka minulle annettu lahjakirja ei edustaisi lempigenreäni. Luen sen kyllä.
Kirjastonrakastajana ajattelen, että ilmainen, kaikille avoin kirjastolaitos on suomalaisen sivistyksen elinehto. Nuori tiedonjanoinen lukutoukka pääsee käsiksi monipuoliseen kirjallisuuteen riippumatta vanhempien kukkarosta tai kotikirjaston koosta.
Viime aikoina olen oppinut hyödyntämään kirjaston erinomaista varaussysteemiä. Jos haluamani kirja on lainassa, tiedän saavani sen heti kohta. Tieto siitä, että varattu kirja on saapunut ja noudettavissa, tulee tekstiviestinä puhelimeen.
Huomenna kirjastoon!
Ruohonkortta 
Heidin vinkistä eksyin tänne, sinun kelpaa, meillä meni kirjastot kiinni uuden järjestelmän ajon vuoksi viime viikolla ja avautuvat vasta vapun jälkeen 🙂 Mulle oli tullut torstaina Olga Tokarzukin uusin kirja vaeltajat enkä saanut sitä koska kirjastoautot lopettivat kulkunsa to 15:00, auto olisi ollut paikalla 16:40.
Pitkä odotusaika!
Mulla on mahdollisuus käydä monessakin kirjastossa, mutta välillä haluan aivan tunnelman (ja kannatuksenkin) vuoksi käydä myös kirjastoautossa. Jotenkin sympaattista törmäillä siellä kapeilla käytävillä muiden lukufanien kanssa. Kun ei kerran kauppa-autoihinkaan enää oikein pääse..